torstai 5. tammikuuta 2017

Cosplay it is +kuulumiset

Heips!
On kulunut aikaa ja paljon on tapahtunut. Viimein lukio söi lopunkin kirjoitusinnon ja kirjoittaminen jäi vähälle. BUT HERE I AM! BACK TO BUSINESS BABY! No toisaalta olen sanonut samaa varmaan 3 kertaa mutta en silti ikinä ole jaksanut kirjoittaa mitään, mutta aloitetaanpa.

Paljon asioita on tosiaan tapahtunut. Muun muassa minulle todettiin lasten reuma ja tämä tauti muutti sitten päivä rytmiä. Lääkkeiden kanssa on pieniä ongelmia, mutta kai se tästä.

Yksi todella mukava asia on uusi harrastukseni joka värittää elämää mukavasti. Aloitin siis Cosplayn maaliskuun alussa. En ikinä olisi arvannut että kyseinen harrastus voisi olla näin mukava ja kavereita onkin sitten kertynyt ympäri Suomea. Noo... vähän tarvii reissata, mutta se on sen arvoista. Tänäänkin olen itseasiassa lähdössä yhdelle kaverille. Laitan loppuun parisen kuvaa cossista, jonka tein viimeksi ja kuvista voi pongata myös Saaran.

Tänä vuonna on tulossa paljon ohjelmaa. 18-vuotissynttärit, autokoulu ja RMJ kuumottelevat mukavasti, mutta tuleepahan toiminnantäyteinen vuosi. :)

sunnuntai 26. heinäkuuta 2015

Kiireinen kisaviikonloppu

No. Kun kerran olen Talliorja niin näitä kisa reissuja kertyy. Tänäkin viikonloppuna oli tarkoitus mennä 2 kisoihin, lauantaina Kangasalaan ja tänään Huittisiin. Hyvä muuten mutta kun...

Aloitetaan perjantai illasta. Saara tuli ilmoittamaan klo 11 aikoihin, oli tullut tieto että Kangasalassa oli kenttä tosi huonossa kunnossa ja lisäksi kisojen alkua oli siirretty tunnilla. Sitten Saara oli äitinsä kanssa miettinyt että mennäänkö ollenkaan. Oli sitten päätetty että katsotaan sitä huomenna.

Seuraavana aamuna päätettiin, ettei mennä ollenkaan. Lähdettiin kuluttamaan sitten aikaa Lempäälän IdeaParkiin. Sieltä mentiin hakemaan Saaralle kasvattajalta marsut. Loppu päivä sujui mukavasti marsujen kanssa.

No tänään oli siis tarkoitus mennä Huittisiin. Matka alkoi hyvin vaikka sää olikin kurja. Vähän ennen Kankaanpää Kiikka risteystä puhkesi traikun rengas. Soitettiin kansliaan että ei olla tulossa. Sitten saatiinkin soitella joltain apua.

Tää oli tällänen "kisa"viikonloppu.



Omn nom nom

perjantai 24. heinäkuuta 2015

Shake it off

Tällä viikolla oon siis ollut taas kesätöissä. Kaikenlaista on sattunut. Voisin kertoa päivistä vähän tarkemmin.
 
 
Maanantai:
 
Olin kahdessa eri paikassa.
Aamupäivällä olin vanhan pariskunnan luona. Heti kun klo   8.00 pääsin paikalle niin ensimmäiseksi tuputettiin kahvia ja lättyjä. Sitten välissä pestiin terassi ja nypittiin rikkaruohot marjapensaiden alta. Kun kello tuli 11 tuli emäntä taas hakemaan meitä syömään. Paistinperunoita, grillattua kanaa ja lautaselle jo aseteltua salaattia. Sitten olikin aika vaihtaa paikkaa.
 
 Iltapäivällä menin vielä vanhemman pariskunnan luo. Siellä siivosin niitten taloa ja nypin taas rikkaruohoja. sitten sattui tämä mielenkiintoinen juttu, jonka jaoin jo Tumblrissa.
Se meni näin:
 
Olin perkaamassa kukkapuskia ja siellä seassa oli ihan sairaasti pieniä poltto murkku ja musta murkku pesiä. No sit tajusin että ne muodostaa kolmion. Totesin itsekseni että illuminati varmistettu. Takana oli vaan joku mummeli joka kysyi multa että mikä pilluminati.
 
 
Tiistai:
 
Olin koko päivän erään pariskunnan luona. Pesin talon ikkunat sisältä ja ulkoa. Lisäksi pyyhin kaikki talon ovat (mukaan lukien kaapin ovet), siivosin vessan lattiasta kattoon ja kannoin matot pihalle. Tässäkin paikassa sain ruuan vaikka sanottiin että ottakaa aina omat eväät mukaan. Lisäksi ennen lähtöä sain nähdä miehen museoautot.

 
Keskiviikko:
 
 Tää paikka oli mielenkiintoisin. Pinosin kyllä koko päivän puita niin työ ei ollut sinänsä mitenkään erikoista. Olin nimittäin erään minkkien kasvattajan luona. Omistaja esitteli paikkaa ja pakko sanoa että yllätyin positiivisesti. Vaikka en vielä kyseistä toimintaa kannata niin näkemys kyllä muuttui.

 
Torstai:
 
 Olin eräillä tutuilla. aluksi leikkasin puskista kuolleet kukat pois. Tämän jälkeen perkasin perunamaan. kesken perkaamisen tuli kuitenkin vesisade joten kuraa kertyi saappaisiin ja muuallekin vaatteisiin. Sitten emäntä pyysi syömään ja ruuan aikana puhuttiin ensin Venäjästä, sitten Islannista ja lopulta hevosista. Ruuan jälkeen menin haravoimaan leikatulta nurmikolta leikatut ruohot pois.
 Pakko vielä kertoa talon hauskasta maatiaiskissasta (joka oli muuten väriltään sininen). Jos kissan silittämisen lopetti liian aikaisin, niin kissa nosti käden tassunsa avulla takaisin, nuolisitä hetken ja sitten sitä piti taas silittää.
 
 
Perjantai:

Tänään olin maatilalla töissä. Tilalla oli ylämaankarjaa, lypsylehmiä ja kuttuja. Itse kyllä tyhjensin kylvökoneen, siivosin verstasta ja tein kutun juustoa. Emäntä lähetti yhden niistä mukanani kotiin joten siitä yhdestä tähän loppuun pari kuvaa.





 P.s. Tähän loppuun on pakko lisätä tämä video. Kuuntelin tämän kappaleen joka aamu. Siitä vain sai jotenkin energiaa.
               

perjantai 10. heinäkuuta 2015

AAAAARRRGGGHHHTTT!!!!

Aika lentää kun siivillä. Tuntuu kun vasta olisi tullut yläasteelle ja nyt se on päättynyt. Nyt o mulla sitten lukio edessä. Kirjatkin pitäs käydä ostamassa ja muuta koulu kampetta.
No joka tapauksessa kesä on ollut mukava ja nyt on takana viikko leirinohjaajan hommat. 20.7-24.7 on vielä joitain hommia mutta sitten ne "viralliset" kesätyöt oli siinä. totta kai kotoa aina hommaa löytyy sun muuta mutta täytyy alkaa valmistautua kouluun.
Edellä mainittu leiri oli päiväleiri. Siellä oli vaan alakoulu ikäisiä. Ekoina päivinä kaikki meni tosi hyvin, mutta loppua kohden lapset alkoivat kapinoimaan, mutta muuten oli tosi mukava leiri.
 
Tehtiin myös tosiaan leiripaidat joista on kuvat alla.
 
Etupuolella on kaikkien nimet +joitain tyttöjen
piirustuksia.

Kuten voi nähdä pojat piirsivät takapuolella.
 
Mutta nyt hyviä kesän jatkoja kaikille. Koittakaa nauttia lämpimästä
silloin kun sitä on saatavilla.

tiistai 7. lokakuuta 2014

Mihin tarvitaan koulua?

Osa kavereistani miettii välillä mihin tarvitaan joitain kouluaineita. Vastaan joskus että en tiedä, joskus että pääsee töihin ja jne. Yleensä se sanovat sen jälkee näin:
Musiikki: Onhan meillä YouTube ja Spotify
Historia: Meni jo...
Matikka: Laskin on keksitty
Kemia: Vesi+sitruuna=Novelle
Uskonto: Jeesus tuli ja meni
Fysiikka: Aurinko on kuuma
Biologia: Joo joo, pupulla on korvat...
Kielet: Meillä on Google kääntäjä
Äidinkieli: A,B,C,D,E,F....
Liikunta: Osaan kävellä ja juosta jos on pakko...

Tässä on Ulkoasianministeriön selitykset miksi tarvitaan koulua:
Koulutetut ihmiset osaavat etsiä tarvitessaan tietoa, vaalia terveyttään, hankkia työmarkkinoilla tarvittavaa ammattitaitoa ja osallistua yhteisönsä päätöksentekoon.

Koulutus lisää ihmisten omanarvontuntoa, elämänhallintaa ja uskoa tulevaisuuteen. Luku- ja kirjoitustaidon lisäksi se antaa valmiuksia itsensä kehittämiseen sekä omien ja lähiyhteisön oikeuksien ajamiseen. Samalla koulutus edistää sukupuolten välistä tasa-arvoa.

Suomen vaurastumista viime vuosisadan aikana selitetään usein ennen kaikkea tyttöjen koulutuksella. Jo 1920-luvulla tyttöjä oli kansakouluissa yhtä paljon kuin poikia. Oppikoulut ja lukiot tasa-arvoistuivat seuraavien vuosikymmenien aikana ennen Suomen siirtymistä yleiseen ja yhtäläiseen peruskouluun 1970-luvulla.

Merkitystä oli myös vuoden 1921 oppivelvollisuuslailla, joka määräsi vanhemmat lähettämään lapsensa kouluun sekä valtion ja kunnat järjestämään kaikille lapsille asianmukaista ja maksutonta koulutusta. Sitä ennen Suomessakin monet lapset tekivät maataloustöitä koulunkäynnin sijasta.

Lasten suusta kuultua ja heidän pelottavat ystävänsä

Lasten suusta kuultua

Peittelin vahtimaani lasta sänkyyn, kun hän yhtäkkiä katsoi minua vakavasti ja sanoi: "Uskothan sinä, että minä en ikinä tappanut ketään? Heidän ei olisi tarvinnut viedä minun kättäni. Mutta lattia lainehti verestä."

Kerran olin vahtimassa ystävieni lapsia. Piirtelimme kaikessa rauhassa illalla kuvia, kun toinen lapsista yhtäkkiä piirsi naisen, joka roikkui köyden varassa katossa. Sitten hän kertoi: "Tämä nainen käski minun piirtää tämän kuvan. Hän haluaa sinun tietävän, että hän on tulossa hakemaan sinua. Sinun kannattaa piiloutua."

Kerran vahtimani viisivuotias sanoi, että vieressäni sohvalla istui Jacob-niminen mies, joka oli pukeutunut putkimiehen asuun. Kun hän näki säikähdyksen kasvoiltani, hän lohdutti minua: "Älä pelkää, Jacobilla ei ole edes käsiä."

Neljävuotias serkkuni istui rappusilla ja ilveili. Kun kysyin, mitä hän tekee, hän sanoi matkivansa hauskaa naista. Katsoin taakseni, ja me olimme kahdestaan. Kun kysyin, mitä naista, serkkuni osoitti taakseni ja sanoi, että tuota naista, jolla on köysitukka. Minua alkoi huvittaa, ja aloin kävellä serkkuani kohti, kun hän yhtäkkiä sanoi: "Se köysitukka on naisen kaulan ympärillä. Hän roikkuu siitä katossa." Sitten tajusin, millaisia ilmeitä serkkuni teki; hän ilveili kuin hengen hädässä, juuri ennen kuin happi loppuu.

Katsoin koulun valokuvakirjaa viisivuotiaan siskontyttöni kanssa, kun hän yhtäkkiä osoitti yhtä pojista, ja sanoi tämän näyttävän aivan Nicolasilta. Kun kysyin, kuka Nicolas on, vastasi siskontyttöni tyynesti sen olevan poika, joka asuu hänen kaapissaan.

Minä ja kaverini olimme vahtimassa hänen neljävuotiasta serkkuaan. Me halusimme tietää, ovatko puheet aiemmista elämistä ja siitä, että lapset joskus muistavat ne, totta. Niinpä aloimme kysellä pojalta kysymyksiä, joita hän ei täysin ymmärtänyt. Kysyimme, mitä hän oli ollut ennen kuin oli hän. Hämmästykseksemme hän vastasi tyynesti olleensa konduktööri, joka heilutti ihmisille junan lähtemisen merkiksi tietyllä tavalla, jonka poika toisti sujusti. Tapa oli tuttu meille konduktöörien tekemänä. Asia, joka meidät sai kuitenkin hätkähtämään oli se, ettei tämän neljävuotiaan olisi pitänyt vilkutusta osata tehdä; hän kun oli syntynyt sokeana.

Eräänä aamuna kolmevuotias tyttäreni näytti todella väsyneeltä. Kysyin häneltä, oliko hän nukkunut kunnolla. Hän vastasi, ettei ollut, kun vaari oli nipistellyt hänen varpaitaan koko yön. Hänen vaarinsa tosin oli kuollut jo kahdeksan vuotta aikaisemmin, eikä hän ollut ikinä tavannut häntä. En myöskään ollut koskaan kertonut hänelle, että isälläni tosiaan oli tapana herättää meidät lapset nipistelemällä varpaitamme.

Eräänä päivänä pieni poikani katsoi minua aivan yllättäen ja totesi rauhoittavalla ja tyynellä äänellä: "Älä pelkää äiti, en minä aio murhata sinua koskaan."

Mieheni oli matkalla, ja olin ottanut kolmevuotiaan lapseni viereen yöksi. Koko talo oli pimeä ja hiirenhiljainen kun hän yhtäkkiä kuiskasi: "Sainpas sinut juuri sinne, minne halusin. Ja nyt aion syödä sinut."

Paras ystäväni Lisa kuoli kun odotin tytärtäni. Kun tyttäreni oli kolmevuotias, kuulin hänen nauravan eräänä päivänä hervottomasti. Menin hänen luokseen, ja ihmettelin, mille hän nauraa. "Lisa-täti vääntelee naamaansa koko ajan ja minua naurattaa niin kovin", tyttäreni totesi. En ollut koskaan kertonut hänelle Lisasta.

Kolmevuotias tyttäreni tuli halaamaan minua, taputti mahaani, ja sanoi, että odotan vauvaa. Kahden viikon päästä sain tietää olevani kolmannella viikolla raskaana. Hän myös halusi kovasti pikkusiskoa, mutta kertoi meille silti jatkuvasti, että valitettavasti vauva tulee kuitenkin olemaan poika. Ja niin siinä kävikin. Hän on tehnyt saman myös päiväkodin tädeille. Siellä häntä kutsutaan vauvakuiskaajaksi.

Kun tyttäreni oli neljä, kuulin hänen laulavan laulua, jota minä lauloin aina lapsena. Kun kysyin häneltä hämmästyneenä, mistä hän oli oppinut kappaleen, hän kertoi mummon opettaneen sen hänelle. Hänen mummonsa, eli minun äitini kuoli kuusi vuotta ennen kuin tyttäreni syntyi.

Olin laittamassa tytärtäni nukkumaan, kun hän kysyi minulta pelokkaalla äänellä, miksi lattiatuulettimen luona on kuollut mies, joka tuijottaa häntä. Huoneessa ei ollut ketään muita kuin me kaksi. En vieläkään voi sietää sitä tuuletinta.

Poikani on kertonut meille kolmevuotiaasta lähtien, että hänellä oli aiemmin toiset vanhemmat, ja me vain löysimme hänet tien reunasta ja pelastimme hänet, kun hänen edelliset vanhempansa olivat kuolleet. Hän myös vannoo, että hänellä on ollut myös pikkusisko, mutta siskokin on jo kuollut.

Kolmevuotias lapseni sanoi, että olen paras äiti, jota hänellä on tähän mennessä ollut. Kun puuskahdin olevani ainoa äiti, jota hänellä on ikinä ollut, hän käveli pois luoltani ja totesi välinpitämättömästi: "Niin ne kaikki aikaisemmatkin äidit ovat sanoneet."

Eräänä aamuna poikani alkoi itkeä hysteerisesti heti siitä hetkestä, kun herätin hänet. Hän ei rauhoittunut millään, ja hoki vain minulle: "Tästä tulee kamalin päivä ikinä". Yritin saada hänet ajattelemaan jotain muuta, istutin hänet sohvalle, ja avasin television, josta olisi pitänyt tulla lastenohjelmia. Sen sijaan meneillään olikin ylimääräinen uutislähetys, jossa juuri samaan aikaan kun avasin television, toinen lentokoneista syöksyi World Trade Centeriin.

Kaksivuotias tyttäreni sanoi minulle aivan yllättäen: "Äiti, nainen valkoisessa autossa on aivan kunnossa. Hänellä oli mukanaan enkeli, eikä hänellä ole mitään hätää." Ihmettelin, mistä lapseni puhui. Tuntia myöhemmin laitoin television päälle ja uutisissa kerrottiin naisesta, joka oli ajanut liukkaan tien takia valkoisella autollaan jokeen. Nainen kertoi nähneensä valon, ja ymmärtäneensä siten uida pakoon ikkunasta. Nainen oli pelastunut viime tipassa.

Lasten pelottavat mielikuvitusystävät

1. Poikani on kolmevuotiaasta asti kertonut pelottavasta miehestä, joka asuu minun vanhempieni makuuhuoneessa. Joka kerta, kun poikani käy mummolassa, hän kertoo nähneensä miehen. Kerran, kun erehdyin kysymään, miltä kyseinen mies näyttää, sanoi poikani, ettei hänellä ole ollenkaan kasvoja.

2. Tyttärelläni oli kolmevuotiaasta lähtien mielikuvitusystävä Kelly, joka asui hänen komerossaan. Kelly istui tyttäreni mukaan kiikkutuolissa aina kun hän nukkui, ja leikki hänen kanssaan. Ihan tavallista mielikuvitusystäväkamaa. No, meni kaksi vuotta, ja tyttäreni käveli yllättäen olohuoneeseen, kun minä ja vaimoni olimme katsomassa kauhuelokuvaa. Elokuvassa oli juuri kohtaus, jossa pieni tyttö kuoli, ja hänen silmänsä muistuivat. Sen sijaan, että olisi säikähtänyt, tyttäremme vain totesi, että "oho, tuohan näyttää ihan Kellyltä." Kun kysyimme hämillämme, että keneltä Kellyltä, totesi hän tyynesti: "No, kyllähän te tiedätte, se kuollut tyttö, joka asui ennen komerossani."

3. Erään oppilaani vanhempi kertoi minulle, että hänen poikansa puhuu kummituksesta nimeltään Kapteeni. Kapteeni asui hänen huoneessaan, ja kertoo hänelle, että aikuisena hänen työnsä on tappaa ihmisiä. Poika itki ja sanoi, ettei hän halua tappaa ketään, mutta Kapteeni kuulema sanoi, ettei hänellä ole vaihtoehtoja. Poika oli kertonut Kapteenin lohduttaneen häntä, että hän tottuu kyllä tappamiseen, kun on vain tehnyt sitä tarpeeksi.

4. Pikkuveljeni mielikuvitusystävä Roger asui kahvipöytämme alla vaimonsa ja yhdeksän lapsensa kanssa. Hän eli sulassa sovussa perheemme kanssa pitkään ja oli pikkuveljeni suosittu puheenaihe. Eräänä päivänä pikkuveljeni kertoi, ettei Roger enää ole kuvioissa. Hän oli kuulema ampunut itsensä, vaimonsa ja lapsensa.

5. Tyttäreni kertoi minulle lapsena aina miehestä, joka tuli öisin hänen huoneeseensa ja piirsi ristinmerkin hänen otsaansa. Emme kiinnittäneet asiaan juurikaan huomiota, ennen kuin mieheni äiti lähetti meille vanhoja valokuvia. Tyttäreni nähdessä kuvan, hän hihkaisi, että siinä on mies, joka käy öisin hänen huoneessaan. Kuvassa oli mieheni isä, joka oli kuollut jo 16 vuotta aikaisemmin. Mieheni sanoi, että hänellä oli ollut tapana piirtää ristinmerkkiä hänen otsaansa.

6. Tyttäreni lopetta kerran puhelun leikkipuhelimellaan, kun kävelin huoneeseen. Hän kääntyi katsomaan minua, ja sanoi vakavalla ja tyynellä äänellä: "Pahuus tulee". Säikähdin niin, että laskin melkein alleni. Kävi ilmi, että Pahuus oli hänen mielikuvitusystävänsä, joka oli oikeastaan ihan mukava tyttö, mitä nyt omasi aika ikävän nimen.

7. Pienempänä pikkuveljeni puhui enkeleille jatkuvasti. Eräänä päivänä äitini oli kuullut hänen huutavan näkymättömille keskustelukumppaneilleen: "Ei, en minä voi tappaa häntä, hän on minun ainoa isäni!"

maanantai 6. lokakuuta 2014

I'm back! +migreeni

"Vähän" on mennyt aikaa siitä kun viimeksi kirjoitin. Tässä välissä on tapahtunut kaikenlaista. On ollut rippijuhlat, mummun 70 v. synttärit, koulun alku, koulukuvaukset, migreeni kohtaukset, neurologi käynnit, uudet pianotunnit, tanssin pakollinen lopetus jne. Ensiviikolla alkaa syysloma.
Jep jep jep. Kärsin tosiaan migreenistä. Se todettiin mulla 5-vuotiaana ja no nyt kohtaukset oli lisääntynyt, joten käytiin Mehiläisessä Tampereella. Määrättiin uudet lääkkeet sun muuta.
No joka tapauksessa lämmin kesä on takana ja joulua tulossa. Lopuksi laitan pari kuvaa, jotka otin yksi ilta kun olin pappani veljen mökillä.